Liikunnan apuvälineet

Liikunnan apuvälineet

Harrastamisessa tarvittavat apuvälineet

Liikunnan apuväline soveltuu yleensä vain yhteen lajiin tai liikuntamuotoon, kuten esimerkiksi jääkiekkokelkka, koripallopyörätuoli, tandempyörä tai kajakki. Joissakin tilanteissa voi olla vaikea erottaa onko kyseessä apu- vai liikuntaväline. Esimerkiksi maalipallon helisevä pallo on molempia. Liikunnan apuvälineet ovat usein yksilöllisiä, kuten pyörätuolirugbyn jarruton, ketterä, mutta törmäilyt kestävä ja vain sisäkäyttöön soveltuva pelituoli. Osa välineistä voi olla kaikkien lajin harrastajien käytössä, kuten sokkopingiksen tukevareunainen sokkopingispöytä tai äänimajakka, joka auttaa suuntaamaan suoritusta. Kilpaurheilussa lajin kansainväliset säännöt määrittelevät apuvälineen rakenteen, mitat ja materiaalit. Näkövammaisurheilussa opas toimii ikään kuin apuväline.

Parhaimmillaan yksilöllinen väline mahdollistaa tekemään itse. Esimerkiksi keilailun tai boccian vierityskouru pienentää avustajan tarvetta. Otsatikku tai hallintalaite, jolla vaikeavammainen hallitsee pelivälinettä, antaa pelaajalle vapauden tehdä itse ja omalla valitsemallaan hetkellä ratkaisevan siirron. Hyvä väline antaa harrastajalle mahdollisuuden osallistua, oppia, innostua ja löytää mielekäs harrastus. 

Välineen hankinta on perusteltava

Liikunnan ja kuntoilun apuvälineen hankinnan rahoittavat joko vakuutusyhtiö, keskussairaalapiiri (yleensä lääkinnällisen kuntoutuksen välineet), kunta tai henkilö itse. Jos välinettä ei kustanneta lääkinnällisen kuntoutuksen kautta, välineeseen voi anoa tukea kunnan sosiaalitoimen kautta. Tällöin se kustannetaan vammaispalvelulain nojalla harkinnanvaraisista määrärahoista. Harkinnanvaraisuus tekee usein hankintaprosessista mutkikkaan. Myös kunnan taloudellinen tilanne voi vaikuttaa asiaan. Yleiseen käyttöön tarkoitettuja liikunnan apuvälineitä kannattaisikin hankkia yhdistyksille, kuntiin, palvelutaloihin, kouluihin jne.

Henkilökohtaisen välineen hankinta on perusteltava hyvissä ajoin ennen kunnan seuraavan vuoden budjetin valmistelua. Aina on myös varauduttava maksamaan välineestä kohtuullinen omavastuu. Esimerkiksi hiihtokelkasta henkilö voi itse maksaa sauvat ja sukset. Perusteluissa auttaa, jos hakija on kokeillut välinettä, dokumentoinut kokeilun ja pystyy liittämään tämän dokumentin hakemukseensa. Välineiden vuokraamisesta kerrotaan lisää osassa välineet.

Peli- ja leikkivälineet

Soveltavassa liikunnassa ja paraurheilussa käytetään myös monenlaisia sovellettuja peli- ja liikuntavälineitä. Välinesovellutukset voivat olla erivärisiä ja -muotoisia palloja, kosketusta tai tarttumista helpottavia kahvoja, ulokkeita tai erilaisia pintoja pelivälineissä tai mailoissa, irrotettavia istuimia, tarranauhoja ja verkkoja.

Parhaat välineideat ovat levinneet soveltavasta liikunnasta yleiseen käyttöön. Näin on käynyt esimerkiksi suosituille boccialle, sisäcurlingille ja puhallustikalle, jotka käynnistyivät paraurheilun piirissä. Yhdistykset voivat yhteistyössä ylläpitää pientä lainavälinepankkia palloista, leikkivarjoista ja vastaavista paljon käytetyistä välineistä. Myös kunnan soveltavan liikunnan ohjaajalta voi kysyä pelivälineitä lainaksi.

Lainavälineellä alkuun

Laina- tai vuokravälineellä voi päästä liikunnan harrastamisen alkuun. Paralympiakomitealla ja Malikkeella on vuokravälineitä paraurheiluun ja soveltavaan liikuntaan (Välineet.fi-sivusto). Niiden avulla saa tuntuman välineeseen ja lajiin. Paralympiakomitean apuvälinetoiminnasta voi saada välinekokeilusta todistuksen, jolla myöhempää hankintaa voi perustella. Välinekokeilun voi myös kuvata videolle tai dokumentoida valokuvin. Välinekokeilu voidaan myös toteuttaa siten, että fysioterapeutti tai lääkäri on läsnä,  näkee välineen toimivuuden ja laatii perustelut.