Kerätyn ymmärryksen kiteyttäminen antaa suuntaviivat sille, mitä liikunnan edistäminen voi käytännössä olla omassa yhteisössä

Palvelumuotoiluun perustuva Helmi-malli auttaa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhoito- tai liikunta-alan ammattilaisia edistämään liikkumista ja aktiivisuutta vähän liikkuvien asiakkaidensa keskuudessa. Mallin kehittämistä vetänyt Katariina Jauhiainen antaa seuraavaksi eväitä kiteyttämiseen mallin neljännessä vaiheessa.

Syksyllä 2022 julkaistun Helmi-mallin avulla arjessa tukena toimivat eri alojen ammattilaiset voivat edistää liikuntaa ja aktiivisuutta lähtökohtaisesti vähän liikkuvien asiakkaidensa elämässä, yhdessä heidän itsensä kanssa.

Helmi-mallin neljäs vaihe kuuluu: KITEYTÄ.

Tätä vaihetta voisi kutsua Helmi-mallin kokonaisprosessin ”välitilinpäätökseksi”. Vaihe on tärkeä siksi, että pysähdytään pohtimaan, millaisia asioita olemme aikaisemmin hankitun tiedon ja ymmärryksen valossa saaneet selville:

Mitä olemme ymmärtäneet aktiivisuudesta ja liikkumisesta?


Kenellä on tarve liikkumisen lisäämiseen, ja miksi? Millainen juuri tämä kohderyhmä on?


Onko edistämistyölle määritelty tavoite edelleen tarpeiden mukainen? Ollaanko menossa oikeaan suuntaan?
Tästä kaikesta kiteyttämällä on tarkoitus poimia keskeisimmät periaatteet tulevan ideoinnin ja suunnittelun tueksi.

Kiteyttäessämme kokoamme siis yhteenvedonomaisesti tiedon siitä, mitkä ovat keskeisimmät asiat aktiivisuudessa ja liikkumisessa omassa yhteisössä.

Mitkä asiat koetaan merkityksellisinä tätä aihetta tarkasteltaessa? Mielekäs tekeminen, yhdessä olo, voimaantuminen, terveyden ylläpito, arjen rutiinit, liikunnan ilo vai kenties liikkuminen jonkin muun toiminnan sivutuotteena?

Jäsentelemme kerätyn tiedon pohjalta sitä, keille yhteisön jäsenille ja keiden kanssa yhteistä aktiivista ja liikunnallista toimintaa lähdetään ideoimaan ja suunnittelemaan.

Tässä vaiheessa meillä on paljon ymmärrystä ja tietoa siitä, miksi aktiivisuutta ja liikkumista tulee juuri tämän kohderyhmän kanssa yhdessä edistää.

Olemme saaneet osallistujien vastauksia siitä, millaisia tarpeita, odotuksia ja haasteita on tullut esille: Ei tule yksin lähdettyä liikkumaan, ei ole tietoa millainen liikunta itselle sopisi, ei ole tarvittavia varusteita tai apuvälineitä, toivottaisiin lenkkikaveria ja niin edelleen.

Liikkumattomuuden syiden lisäksi kiteytämme kerättyä tietoa yksilöistä: Millaisista liikkujista kohderyhmä koostuu? Millaisia he itse kokevat olevansa liikkujina? Onko yhteisössämme hyötyliikkujia, sohvaperunoja, aktiivikuntoilijoita, luonnon rakastajia, vähän liikkuvia tai kenties joitakin muita?

Mikä kaikki on oikeasti mahdollista toteuttaa arjessa?

Tietoa ja ymmärrystä kiteyttäessä on myös tärkeää pysähtyä tukipalvelujen ja työntekijöiden arkeen sekä siihen liittyvien realiteettien äärelle. On hyvä miettiä tietoa hyödyntäen, millaista rajaamista voidaan tehdä käytössä olevat resurssit huomioiden, jotta prosessissa eteneminen olisi aidosti mahdollista ja arkeen sopivaa, mutta kohderyhmän tarpeet huomioivaa.

Millaisia mahdollisuuksia oman yhteisön arjessa on aktiivisuuden ja liikkumisen edistämisessä? Kaikkea ei voi eikä pidä lähteä tavoittelemaan.

Kiteytykset edistämistyön keskeisimmistä periaatteista ja kohderyhmästä lähtöisin oleva tarve auttavat myös arjen realiteettien ja käytettävissä olevien resurssien arvioinnissa. Juuri yhteinen ymmärrys luo pohjan myös yhteiselle toiminnalle.

Kiteytys on kuin tiimalasin kapein kohta: laajasta tiedon ja ymmärryksen poolista tiivistetään keskeisimmät asiat, joihin seuraavassa vaiheessa on tärkeää keskittyä. Ja joiden sitten annetaan tulevien ideoiden ja kokeilujen kautta kasvaa ja kerryttää meidän ymmärrystämme ja kokemuksiamme lisää.

Syksyn mittaan julkaistavassa blogisarjassaan Katariina Jauhiainen avaa ajatuksia Helmi-mallin mukaisten työvaiheiden taustalla ja opastaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisia ottamaan mallista kaiken irti omassa työssään vähän liikkuvien asiakasryhmien aktiivisuutta edistäessä.