Koululiikunta on iso mahdollisuus vammaiselle koululaiselle

Koululiikuntamuistot jakaantuvan helposti hyviin tai huonoihin muistoihin. Tämä tuntuu korostuvan erityisesti, kun paraurheilijat muistelevat koululiikuntatuntejaan. Joillain koululiikunta on ollut ehdoton sysäys paraurheilijan polulle, toisilla taas se on mielessä karuina muistoina, joissa liikuntatunnille ei ole päässyt, vaikka olisi halunnut.

Kevään 2021 aikana noin 75 opetusalan työntekijää on  kouluttautunut Koululiikuntaa kaikille -koulutusohjelmassa, jossa Paralympiakomitea on yhtenä järjestäjätahona mukana. Viimeisessä koulutuspäivässä 21.5. ääneen pääsivät paraurheilijat Ronja Pahaoja, Reeta Lindeman ja Taneli Tenhunen.

”Välituntiliikunnasta on enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia”

Näkövammainen Ronja Pahaoja (ent. Oja) kokee, että suurimmat ongelmat liikuntatunneilla täysivaltaiseen osallistumiseen johtuivat puutteellisesta kommunikaatiosta.

– Heikkonäköisenä pystyin menemään muiden mukana, eikä tarvinnut erillistä ohjelmaa. Esimerkiksi pallopeliin valittiin värikäs pallo, jolloin saatoin paremmin olla mukana pelissä. Kun sokeuduin täysin, osallistumisaste muuttui ja sain vapauksen esimerkiksi maastojuoksusta. Vaikka sekin olisi onnistunut esimerkiksi oppaan kanssa. Välituntiliikunnasta onkin enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia. Mun luokkalaisilla ei ollut hyvää ymmärrystä siihen, miten mun näkövamma vaikuttaa leikkimiseen, Pahaoja muistelee Tuusulassa käymiään peruskouluvuosiaan.

Liikuntatuntien makuun Pahaoja pääsi taitavan ja liikuntamyönteisen avustajan kanssa sekä lukiossa, jolla oli ”supermahtava” liikunnanopettaja, jonka asenteella ja sovelluskyvyllä Pahaoja pääsi osallistumaan lähes kaikille liikuntatunneille. Olennaisesti Pahaoja korostaa, että tärkeää näkövammaisille henkilölle on saada sanallinen palaute liikuntasuorituksesta sekä toimiva ryhmähenki.

"Turvallisuusriskinä liikuntatunnilla"

Entinen kilpauimari Reeta Lindemanille ei ole juuri kertynyt koululiikuntamuistoja, koska eri kouluasteilla opettajat keksivät erinäisiä syitä, miksi hän ei voi osallistua liikuntatunneille.

– Kolmannelta luokalta lähtien alkoi asenne, että olen turvallisuusriski ja liikunta on parempi käyttää fysioterapiaan.  Pyysin erikseen, että pääsisin mukaan hiihtoretkille, mutta opettaja piti päänsä. Yläasteella minut vapautettiin liikuntatunneilta ja lukioikäisenä uin kilpaa ja opettaja kannusti hyödyntämään liikuntatunnit uintitreeneihin. Sain liikunnasta silti kympin, Lindeman naurahtaa.

Nykyisin Paralympiakomitean yhteyspäällikkönä työskentelevä Lindeman korostaa, että liikunnalla on merkittävä rooli yhdenvertaisuuskasvatuksessa ja tarjoaa montaa muuta kouluainetta paremmat mahdollisuudet oppilaille toimia yhdessä, saada uusia kokemuksia sekä ymmärtää erilaisuutta

”Liikunnanopettajalla oli iso vaikutus siihen, että minusta tuli ammattilaisurheilija”

Pyörätuolitennispelaaja Taneli Tenhunen muistelee lämmöllä liikunnallista lapsuuttaan Kiuruvedellä.

– Se miksi olen nyt ammatiltani urheilija, juontaa juurensa lapsuuteeni. Olin normaalissa koulussa ja se olin vanhemmilleni selkeä valinta. Vanhempani ja opettajani olivat todella aktiivisia ja innokkaita hommaamaan liikunnan apuvälineitä ja miettimään mahdollisuuksia osallistua kaikkeen mahdolliseen. En ole koskaan pitänyt itseäni erilaisena kuin muut ja tästä saan kiittää sitä ympäristöä, jossa olen saanut kasvaa ja käydä koulua. Mua ei jarrutettu koskaan ja opettajalla oli todella iso vaikutus urheilu-uralleni. Se antoi pohjan ja uskon tavoitella omia unelmia. Olen saanut uskomattomia kokemuksia ja mahdollisuuden kiertää 50 maata tennispallon perässä. Toivon että pystyn seuramaailmassa antamaan takaisin kaiken sen, mitä itse olen saanut. Työurani jatkuu tennisuran jälkeen seuravalmentaja Kuopiossa, Tenhunen kertoo.

• Linkki Anniina Hietalan graduun "omaa opettajuutta rakentamassa"