Reino Vesander – kamerataituri ja mestarihiihtäjä

Reino Vesander oli erinomainen kansallisen tason pyöräilijä ja pikaluistelija. Maastohiihdossa hän menestyi kansainvälisissäkin kilpailuissa.

Kotikaupungissaan Karkkilassa luoteisella Uudellamaalla Vesander ei kuitenkaan ollut niinkään tunnettu urheilusaavutuksistaan kuin valokuvistaan. Vesander pyöritti valokuvausliikettä yli kahden vuosikymmenen ajan (1960–1984) Karkkilan keskustassa osoitteessa Valtatie 3.

Reino Vesanderin (8.7.1920–29.9.2003) elämäntyön tekee poikkeukselliseksi se, että hän oli menettänyt molemmat kätensä ranteista alkaen toisen maailmansodan aikana.

Vesander vammautui välirauhan loppuvaiheessa, 14. maaliskuuta 1941 taisteluharjoituksessa sattuneessa räjähdeonnettomuudessa.

Vesander kotiutui sairaalasta syksyllä 1941 jatkosodan jo jyllätessä. Työpaikka löytyi Karkkilan suurelta työllistäjältä Högforsin tehtaalta.

– Pääsin entisen työnantajani palvelukseen, vaikka en osannutkaan tehdä proteeseillani juuri mitään. Vasemman käsiproteesin hylkäsin jo muutaman viikon kuluttua. Siitä ei ollut hyötyä työssäni, mihin kuului rahtikirjojen kirjoittamista ja varaston kirjanpitoa, Vesander sanoi Invalidisäätiön Invalidihuolto-lehden numerossa 2/1967.

Piristystä Vesanderin arkeen toivat harrastukset: urheilu ja valokuvaus. Luistelussa ja pyöräilyssä hän pärjäsi sodan jälkeisinä vuosina erinomaisesti vammattomien kilpakumppaneiden keskellä. Tuolloin urheilupiirit olivat vielä jakaantuneet porvarillisen Suomen Valtakunnan Urheiluliiton (SVUL) ja Työväen Urheiluliiton (TUL) edustajiin. Vesander kilpaili TUL:n kilpailuissa yltäen parhaimmillaan 1500 metrin pikaluistelussa hopealle Helsingin Työväen Luistelijoiden Armas Wilenin jälkeen.

Pyöräily onnistui ohjaustangon metallituppien avulla. Niihin Vesander työnsi käsiensä tyngät ja lähti polkemaan.

Urheiluharrastukset jäivät hieman taka-alalle 1950-luvun alussa, jolloin Vesander avioitui Emmi Mäkisen kanssa. Nuoruuden harrastus valokuvaus alkoi kiinnostaa kolmikymppistä Vesanderia entistä enemmän. Hän osti itselleen kunnon kameran ja alkoi itse kehittää kuvia sekä tehdä niistä suurennoksia.

Vuonna 1957 Vesander osallistui puolitosissaan uintiaiheiseen valtakunnalliseen valokuvauskilpailuun ja yllätyksekseen voitti sen. Hän sai palkinnoksi muun muassa entistä laadukkaamman kameran. Voiton mukana tuli myös mainetta karkkilalaisten keskuudessa.

– Ihmiset ajattelivat tietenkin, että ”se tekee hyviä kuvia, kun se on voittanut sellaisia kilpailujakin”, ja niin alkoi tulla valokuvauspyyntöjä. Rahan saanti tuntui houkuttelevalta. Lopulta oli ratkaistava, jätänkö työn vai lopetanko kuvaamisen, Vesander sanoi Invalidihuollon haastattelussa.

Vesander päätti seurata kutsumustaan ja perusti oman valokuvausliikkeen vuonna 1960. Vesanderia käsittelevässä 60-luvun alkupuolella julkaistussa Koti-Posti-lehden artikkelissa kuvataan valokuvausliikkeen syntyaikoja näin: ”Ihmiset pudistelivat aluksi päätään, he epäilivät Vesanderin ryhtyneen liian rohkeaan yritykseen. Kädetön kuvaaja, onkos mokomaa kuultu! Mutta kaikki on mennyt hyvin, leipää on piisannut Reino Vesanderin nelihenkisessä perheessä.”

Vesanderin kohdalla ei voi puhua sorminäppäryydestä. Tynkänäppäräkään ei oikein kuulosta oikealta sanalta, mutta hän oli yhtä kaikki erittäin taitava käyttämään tynkiään; käsittelemään kameraa, kehittämään kuvia, ajamaan autoa (ratissa oli apuna metallituppi), sytyttämään tupakan. Kirjoittamista varten hän väsäsi metallisen apuvälineen, johon kynän pystyi ruuvaamaan kiinni.

Valokuvausliikkeen pyörittämisen ohessa Vesander alkoi viritellä myös urheilu-uransa toista vaihetta, kun invalidien urheilutoiminta niin kotimaassa kuin kansainvälisilläkin kentillä yleistyi. Nyt Vesanderin leipälajiksi muodostui hiihto, jossa hän pääsi edustamaan Suomea ensimmäisiin talvilajien paralympiakisoihin, jotka järjestettiin Ruotsin Örnsköldsvikissä vuonna 1976.

Vesander oli ensimmäisissä paralympialaisissaan jo varttuneessa iässä, 55-vuotiaana, mutta karkkilalainen osoitti heti kisojen avauspäivänä olevansa huippukunnossa. Hän voitti kaksoiskäsiamputoitujen luokan 10 kilometrin hiihdon ylivoimaisesti viiden minuutin erolla Länsi-Saksan Adolf Fritscheen. Seuraavan kilpailupäivän 5 kilometrin hiihdossa voitto irtosi yli kolmen minuutin erolla Länsi-Saksan Ernst Schwarziin.

1970-luvun puolivälin tienoilla Reino Vesander oli maailman paras kaksoiskäsiamputoitu hiihtäjä. Siihen maailmanaikaan paralympiavoittajat eivät vielä saaneet osakseen suuria otsikoita, mutta kova tekijä Karkkilan ”kädetön kameramies” silti oli.

– Hänestä syntyi sellainen kuva, että hän oli viimeisen päälle ammattimainen ja ehdoton urheilumies. Mihin hän ryhtyi, hän ryhtyi siihen täysillä, muistelee Vesanderin kanssa kolmissa talviparalympialaisissa ja monissa muissa kisoissa ollut seitsenkertainen hiihdon paralympiakultamitalisti, reisiamputoitu Pertti Sankilampi.

Sankilampi muistelee Reino Vesanderia hyvin omatoimisena miehenä. Hän ei juuri apua tarvinnut, eikä sitä varmasti kevein perustein pyytänyt.

Vesander voitti 1980 talviparalympialaisissa Norjan Geilossa hopeaa 5 kilometrin matkalla ja pronssia 10 kilometrillä. Hän oli mukana vielä vuoden 1984 talvikisoissa Itävallan Innsbruckissa, mutta tuolloin ikääntyvät sotainvalidit alkoivat olla jo valmiita jättämään paralympianäyttämöt lopullisesti siviili-invalideille. Vesander oli Innsbruckissa viides 5 kilometrin kisassa ja seitsemäs 10 kilometrillä.

Paralympiavuonna 1984 Vesander myös myi valokuvausliikkeensä Matti Pulkkiselle. Valokuvausta ja urheilemista hän jatkoi eläkepäivilläänkin. Vesander oli mukana sotainvalidien Uudenmaan piirin mestaruushiihdoissa Helsingissä vielä vuonna 1998. Tuolloin 77-vuotias Vesander ylsi 3 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa hopealle ajalla 20.05.

Reino Vesanderin elämä tuli päätökseen syksyllä 2003 kävelylenkillä nuoruuden maisemissa. Aivoinfarkti. Kaikki oli ohi nopeasti.

– Se oli isälle sopiva tapa mennä. Hän ei olisi koskaan halunnut viettää viimeisiä vuosiaan jossain hoitokodissa, toteaa Reino ja Emmi Vesanderin tytär Heli Vesander.

Vesanderin kuvia oli esillä viime vuosikymmenen lopulla Karkkilan Galleria Bremerissä. Vesander ikuisti elämänsä aikana kamerallaan filmirullakaupalla Karkkilan historiaa, mutta on samalla myös itse merkittävä osa kaupungin lähimenneisyyttä.

Artikkeli on julkaistu Invalidiliiton IT-lehdessä 4/2020.